Maasto/Peltoretki henu ja allu

Pengoin laukustani kolmioleivän, sillä allu oli noin kymmenen minuuttia myöhässä.
Herkuttelin voileipääni katsellen samalla laitumella kirmailevaa kaverikaksikkoa, Annaa ja Riittaa.
Suuntasin katseeni talliin päin, sillä sieltä kuului karsinan potkintaa. Hetken siinä pohdin asiaa, kun yhtäkkiä joku nappasi leivän kädestäni. Käänsin pääni salamannopeasti takaisin.
- ANNA!! Senkin varas! odotappas vielä, mä sulle vielä näytän!

Kävelin hitaasti laitumelle. Ruoho oli yllättävän pitkää, joten jos menisin pötkölleni tuohon niin allu ei varmasti löytäisi minua!
asetuin mukavasti pötkölleni ruohikkoon ruohonkorsi suussa.

Hengitin syvään raitsta ja ihanan tuoksuista taalli ilmaa. Katsahdin sitten kellooni ja huomaasin, että olin Henun kanssa sovitusta ajasta jo myöhässä.
Aloin juosta kohti laidunta jossa Anna ja Riitta oli. Katselin ympärilleni. Olen ihan varma, että Henu on täällä jossain. Sitten huomasin riitän joka oli alkanu hamuta taskujani. "Juu, juu. Tiedän, että huomasit herkut, mutta nyt et niitä saa. Minun on pakko löytää Henu ensin", sanoin mussukalleni joka nosti sitten päänsä jä höristi korvioaan.

Pian huomasin Annan joka mussutti leipää. Tiesin, että Henu olisi täällä jossain. Hiipailin kohti ruohikkoa. Olin huomannut Henriikan ruohon seassa. Menin hänen taakseen viattomasti ja sitten huusin: "Kukkuu, mitä kuuluu". Vilkaisin sitten nopeasti Annaa ja Riittaa ja vetäisin sitten Henun ylös ruohikosta. "Eikös meijän pitäny mennä maastoilee?"

En ehtinyt mitenkään huomata allun saapumista laitumelle.
Hyppäsin ilmaan pelästyneenä. Pelästyin sitäkin enemmän, kun hevoset säntäsivät raivoisaan kiitolaukkaan laitumen toista päätä kohden.
''En mä ihan tällasta suunitellut '' sanoin hieman virnistäen.
''Ja maastoon me mennään, sitä en jätä väliin mistään hinnasta'' Sanoin vähän vakavemman oloisena. ''Meidän kannattais perääntyä, nimittäin me ollaan kohta littania!'' Nimittäin hevoset säntäsivät suoraan meitä kohti todella kovassa kiitolaukassa.

"Nimpä taitaa näkyä", virnistin ja aloin sitten rauhotella Riitaa joka kiitolaukasta hiljensi raviin ja sitten sen jälkeen käyntiin. "Ota sä Anna kiinni niin mä otan Riitan", sanoi Henulle jotakohti Anna oli suuntaamassa ravissa. Hain riimun aidan laidalta ja kävelin kohti Riittaa joka oli alkanut nyhertää ruohoa. "Soo, ihan rauhassa", sanoin Riitalle joka hörähti kun koskin sitä. Panin riimun ja kiinnitin siihen riimu narun. "Alas tulla jo", kehotin Henriikkaa.

Kun kohotin narkin esille, anna kohotti päätään. Ravasi hetken ympyrää kunnes pysähtyi. Aina sen pitää vihata tätä riimua ja narkkia, perhana.
Kaivoin repusta sokerikorpun, jonka sokereita siinä kynsillä raaputtelin. Anna rupesi kävelemaan minua kohden rauhallisin askelin. Sen katse oli keskittynyt vain ja ainoastaan korppuun, ehdin juuri ja juuri sujauttaa riimun ja narkin sen päähän. ''Nyt sitä ei ollakkaan niin kovaa porukkaa, kun ollaan kiinni'' hihittelin.
''Joojoo, tullaan tullaan.'' Sanoin turhauttavasti Allulle, joka yritti hoputtaa minua.
''Muista sit ite et sä tulit tänne myöhässä,'' sanoin kivasti virnistäen Allulle.

Köpötin kohti hoitopuomia. Ja kuulin Henriikan äänen. "No, niin se taisi olla...", sanoin hiljaa ja irvistin. Pian saavutin hoito puomin ja sidoin riitan siihen kiini. Tallustin Henun luo ja vedin (suunilleen) hänen kädestänsä riimunarun. "Hae sä harjat, satulat ja suitse, mä paan Annan puomiin kiinni", ehdotin Henulle. "Saat maaston jälkeen multa suklaata jos tehään näin", sanoin Henulle ja tönäisin häntä vähän tallin suuntaan.

''No niin taisi olla joo.'' sanoin vähän happamana.
''Mä meen hakemaan varusteet jos saan sitä suklaata!'' sanoin kieli ulkona.
Lähdin tallia kohti vikkelästi, kunnes huomasin allun repun käytävällä. Avasin sen ja otin suklaalevyn sieltä, sujautin sen taskuuni yrittäen esittää viatonta myyrää.

Otin suitset, ja vedin ne pitkälle käsivarsiani. Otin seuraavaksi satulat molemmille käsivarsilleni. Ja lopuksi sain juuri ja juuri harjapakeista kiinni.
''EIIIIII!!!!'' Koko homma rysähti maahan. Kaikki harjat oli levinnyt pitkin lattiaa. tervapurkki oli auennut, ja nyt käytävä oli melkein kokonaan mustan tervan peitossa. ''Hyvä minä''

Olin saanut justiinsa Annan kiinni puomin toiselle puolelle, kun kuulin rysähdyksen tallista. "No johan nyt", sanoin ja suuntasin kohti tallia. Katsoin pikaisestihevosia ennemmin kuin katosin talliin. Katsoin laukkua ni Riitan karsinan edessä. Se oli auki. No johan nyt. Aloin kaivella reppuani ja huomasin, että Fazerin Sininen oli kadoksista. Arvasin kuka oli tämän takana. No, mutta nyt minulla ei ollut kumminkaan aikaa miettiä suklaalevyä. Nyt minun piti mennä auttamaan sitä onnetonta Henua.

Pian saavutin sattiksen. Avasin oven janäin Henun ja kaikki tavarat jotka oli rysähtäneet maahan. "Sä oot kyllä onneton", sanoin hänelle ja väänsin naamaa. Otin maasta Riitan satulan ja harjapakin. "Sä kannat loput" , sanoin Henulle ja lähdin pikaisesti ulos tallista.

''Luuletko sä tosiaan että mä siivoan nää tervat pois lattialta?'' Sanoin huonotuulisesti.
Lähdin tömistellen rappuset vintille murjottamaan. [ottakaa huomioon että en ole oikeasti vihainen, vaan tässä ropessa (:]

Siirtelin puolivaloisalla vintillä heinäpaaleja niin, että olin niiden keskellä puristuksissa, ettei minulle tulisi vilu. Vaikka oli kuuma kesäpäivä, niin vintillä oli tosi kylmä. Söin fazerin sinistä mikä nyt oli jäänyt taskuuni aijemman tapahtuman jälkeen. Nousin heinäpaalien keskeltä pois, ja kävelin katkaisijalle sammuttamaan valot. Kävelin taas heinäpaaleille.

Istuskelin siinä hetken mussutellesani suklaata, kun yhtäkkiä vanha laho lattia rupesi natisemaan. Aloin pelätä toden teolla.
Mä en halua tippua en halua en halua... KRASH!!!
''AIIH!!'' Putosin vintin lahon lattian läpi suoraan Emman päälle [hevonen]

Piakkoin päöäsin ulos. Olin hiukan ärttynyt, koska Henukin oli. Paiskasin satulan maahan ja harjapakin siihen satulan viereen. "Ärrin murrin! Eikö se nyt viittii tulla. Nyt sille ei ainakaan heru suklaata, jos se edes löytyy. Vaikka kyllä tiedän, että henu on sen itse ottanut." Aloin harjaamaan Riittaa. Hän oli ihan likainen. Olin aivan varma, että hän oli pihtaroinut tarhassa. Työhevonen yritti avata riimu naruaan. Hänellä oli näköjään tylsää. "Jaa, että tollasta sä puuhaat", sanoin ja napautin Riitan turpaa joka sitten lopetti ja katsoi minun puuhailuani.
Rapa oli saatu kuurattua poi, kun kuulin taas kamalan rysähdyksen ja ryntäsin karsinaan.

Hoipertelin emman selästä, jonka päälle olin juuri pudonnut. Huomasin allun ulkona harjaamassa Riittaa ihan muina miehinä.
Kaavin lattialta tervaa ja juoksin ulos, heitin sitä ilkikurisesti virnistäen allun hiuksiin.

Keräsin vihellellen kaikki pudonneet tavarat lattialta. Laitoin satulan hoitopuomin jalkaan nojaamaan, ja suitset naulakkoon. Harjailin hetken siinä Annaa kumisualla, kunnes vaihdoin pöläriin.

"Hei", hihkaisin Henriikalle joka heitti päälleni tahmeaa tervaa. Hankkiuduin vessaan pesemään hiuksistani möhnää pois. Helkkari... Ei se lähe. Kuurattuani vähän tahmaisesta tarvasta pois lähdin takaisin ulos ja panin Riitalle satulan. "Älä nyt irvistele. Paan vaan satulaa", sanoin riitalle joka alkoi kuopia maata. Otin sitten kaviot ja sujautin riimun kaulalle. Ja nyt suitset päähän vie.
Saatuani suitset kysyin Henulta: "Maistuiko suklaa. Sul on vähän sitä jäljellä tossa sun huulilla." Aloin kikattaa ja taputin Riitaa laalle.

''Moi'', sanoin vähän ujona ja nolona allulle. ''Sori se tervajuttu'' Yritin sanoa mahdollisimman tarkoituksella, koska tarkoitin sitä. ''Teki vaa mieli tehä pikku vitsi'' Sanoin vilkaissen hänen tahmaisia hiuksiansa. ''öö.. toi ruskee mun huulilla.. se tuli tuolta...öö...se tuli lannasta!'' Sanoin tuijottaessani tyhjää seinää. ''Muuten tohon tyhjään seinään vois laittaa jotain hyllyjä joskus.''

Laitoin harjat takaisin harjapakkiin. Otin suitsista kiinni, laitoin ohjat kaulalle,
yritin tarjota kuolaimia annalle, mutta eivät ne hänelle kelvanneet eivät edes herkkupalalla, hän ilmeisesti huomasi huijaukseni joten jouduin vaihtamaan omenanmakuisiin kuolaimiin. Ne Anna tietysti oikein otti suuhun.
Senkin höpsö ajattelin hymyillen. Sitten sitä satulaa. Otin painavan satulan syliini, laitoin sen kaulalle, liu'utin sen sitten oikeaan kohtaan.
Suoristin satulahuovan ja tarkisin että vyön pehmuste oli oikein. Kävelin toiselle puolelle Annaa ja pudotin satulavyön rauhallisesti alas, käbelin taas toiselle puolelle, ja otin satulavyöstä kiinni. Laitoin sen kiinni solkiin, ja lähdin taluttamaan annaa pihalle. ''Tuuksie jo, sanoin allulle''

"Tullaan, tullaan!" sanoin hiukan vaivautuneena ja katselin annaa ja henriikkaa. Pian itsekkin otin riimun pois kaulalta ja talutin Riitan kentälle. Kiristin satulavyön ja hoplaa nousin selkään verkkaasti. "Matkaan", sanoin ja osoitin raippaa sinne suuntaan, minne oltiin menossa.

Mittasin jalustimet oikean mittaisiksi ja nousin vaivattomasti selkään.
Ohjasin Annan sinne suuntaan minne allu osoitti. Siinä me kävelimme huolettomasti kuin pikkulikat.

Annoin hiukan pohkeita ja Riita lähti nätisti ravaamaan. "Otetaanko kisa tonne metsä polun päätyyn?"kysyin Henulta.

''Otetaan vaan'' sanoin nopeasti allulle. Annoin pohkeita ja vähän raippaa, ja Annahan olikin jo kovassa kiitolaukassa.

"Just... Reiluu", huusi Henulle joka oli jo täydessä kiitolaukassa. Annoin pohkeita Riitälle ja hetkessä hän oli liitävässä laukassa.
Sain juuri ja juuri etusian, kunnes Riitta pelästyi oravaa ja teki äkkipysähdyksen. Putosin kaulalle. Kohensin kumminkin pian asenroani ja aloin rauhoitella Riittaa. Olin varma, että tällävälin Henu olisi jo maalissa.

Olin melkein maalissa, yritin karautella vielä loppulaukkoja. Mutta kuinkas kävikään? Anna ei mene minnekkään ilman ystäväänsä, joten hän halusi tietysti riitan vierelle. Ja melkein putosin kun hän teki äkkikäännöksen riitan luo.

"Voi teitä höpsöjä", sanoin kahdelle hevoselle. " Jatketaan matkaa ja jätetään kisat sikseen"